Maatalous & Bioenergia
JÄRKI – Maatalouden vesiensuojelun ja luonnon monimuotoisuuden järkevää edistämistä
Järki-hankkeessa edistetään vesiensuojelua ja luonnon monimuotoisuutta maatalousympäristössä. Maataloudessa voidaan tehdä monia toimenpiteitä näiden kahden arvokkaan asian edistämiseksi, mutta silti toimenpiteitä on tehty vielä varsin vähän. Syitä on useita. Järki-hankkeessa keskitytään ratkaisemaan ongelmia, jotka hidastavat näiden toimenpiteiden käyttöönottoa.
Järki on Elävä Itämeri säätiön ja Luonnon- ja riistanhoitosäätiön yhteishanke, joka alkoi tammikuussa 2009 ja jatkuu siitä 5 vuotta eteenpäin. Rahoitus hankkeeseen tulee Louise ja Göran Ehrnroothin säätiöltä.
Avainsanat: vesiensuojelu, luonnon monimuotoisuus, maatalousympäristö, virkistyskäyttö
Ongelma
Maatalouden tehostuminen ja tuotantotapojen muutos on johtanut ravinnepäästöjen lisääntymisen ohella myös luonnon monimuotoisuuden vähentymiseen. Vaikka tutkimustietoa maatalousympäristön ongelmista on jo runsaasti saatavilla, käytännön toimenpiteiden toteuttaminen ei ole toistaiseksi ollut riittävää Itämeren ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Tähän voidaan nimetä kolme pääsyytä: liiallinen byrokratia, neuvonnan puute ja kannustimien puuttuminen.
Maatalousympäristöjen ongelmat liikuttavat montaa toimijaryhmää. Viljelijät ja maanomistajat, metsästäjät, maatalousneuvojat, virkamiehet, luonnonsuojelijat, ympäristöasiantuntijat sekä tutkijat omaavat käsityksen maatalousympäristön tilasta ja mahdollisuuksista vaikuttaa siihen. Eri ryhmien välinen keskustelu ja tiedonvaihto on liian vähäistä.
Tavoite
Järki-hankkeen tavoitteena on löytää ratkaisuja niihin ongelmiin, jotka jarruttavat vesiensuojelua ja luonnon monimuotoisuutta edistävien toimenpiteiden käyttöönottoa maatiloilla. Ratkaisut voivat olla pieniä yksityiskohtia tai suuria maataloustukiin liittyviä uudistusehdotuksia. Ratkaisuja etsitään viljelijälle vapaaehtoisista ja kannustavista keinoista.
Tiedon välitystä tutkijoilta viljelijöille ja viljelijöiltä tutkijoille tarvitaan nykyistä huomattavasti enemmän. Tiedon tulee kulkea lisäksi päättäjien suuntaan, sitä kautta saadaan muutoksia olemassa olevaan tilanteeseen. Maatalousympäristön kehittäminen vaatii poikkitieteellistä yhteistyötä. Muutoksien eteen on pystyttävä näkemään asia eri osapuolten näkökulmasta. Järki-hanke pyrkii toimimaan tämänkaltaisen keskustelun esille nostajana.
Toimintatavat
Järki-hankkeeseen on toistaiseksi palkattu vasta yksi työntekijä, projektipäällikkö Eija Hagelberg. Projektipäällikkö työskentelee tiiviissä yhteistyössä Elävä Itämeri säätiön ja Luonnon- ja riistanhoitosäätiön asiantuntijoiden kanssa. Ohjausryhmä kokoontuu muutaman kerran vuodessa ja toimii projektipäällikön tukena.
Järki-hanke toimii kolmella tasolla:
1) Aktiivinen yhteydenpito ruohonjuuritasolle (viljelijät, maatalousneuvojat, paikalliset ja alueelliset virkamiehet)
2) Yhteydenpito tutkijoihin (tuoreimman tutkimustiedon hyödyntäminen)
3) Yhteistyö päättäjien ja kansallisen tason viranomaisten kanssa
Järki-hankkeen projektipäällikkö tekee maatilakäyntejä, joiden aikana hän antaa ympäristöasioihin liittyvää neuvontaa ja samalla keskustelee viljelijöiden kanssa aihepiiristä. Samanaikaisesti projektipäällikkö on tiiviissä yhteydessä alueellisiin viranomaisiin (TE-keskus ja alueellinen ympäristökeskus) samasta aihepiiristä. Käytyjen keskustelujen pohjalta projektipäällikkö esittää parantamisehdotuksia ohjausryhmälle kulloinkin esillä olevaan asiaan. Ohjausryhmässä keskustellaan muutosmahdollisuuksista. Esimerkiksi keväällä 2009 teemana olivat erityisympäristötuet, erityisesti suojavyöhykkeet. Niihin liittyviä parantamisehdotuksia tullaan käsittelemään ohjausryhmässä.
Kautta linjan hankkeessa pohditaan eri tasoilla kolmea pääongelmaa: byrokratian määrää, neuvonnan vähyyttä ja sopivien kannustimien puuttumista. Niihin jokaiseen pyritään löytämään yksinkertaisia ja toimivia ratkaisumalleja: sekä pieniä helpotuksia että suuria muutoksia.
Hankkeen etenemistä voi seurata hankkeen internet-sivuilta.
Ohjausryhmä
Ilkka Herlin, Elävä Itämeri-säätiö, ohjausryhmän pj.
Fredrik von Limburg Stirum, Luonnon- ja riistanhoitosäätiö, ohjausryhmän varapj.
Michael Hornborg, MTK
Kimmo Tiilikainen, Eduskunta
Jarmo Vaittinen, MMM
Lauri Kontro, Maaseudun tulevaisuus
Georg Ehrnrooth, Louise & Göran Ehrnroothin säätiö
Markku Ollikainen, HY
Markku Puustinen, SYKE
Juha Helenius, HY
Jyrki Aakkula, MTT
Sami Kurki, HY
Liisa Pietola, MTK
Saara Kankaanrinta, Elävä Itämeri säätiö, hankkeen vastuullinen johtaja
Ohjausryhmän sihteereinä toimivat projektipäällikkö Eija Hagelberg, Elävä Itämeri-säätiö ja ympäristöneuvoja Kaisa Tolonen, Luonnon- ja riistanhoitosäätiö.
Toimialue
Järki-hanke kattaa koko Itämeren valuma-alueen Suomessa, mutta aktiivinen toiminta keskittyy eteläiseen Suomeen, erityisesti itäiseen Varsinais-Suomeen ja läntiselle Uudellemaalle. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen TEHO-hankkeen kanssa ei ole päällekkäistä toimintaa vaan yhteistyötä. Hankkeet toimivat eri alueilla, ja ovat erityyppisiä: TEHO on enemmän tutkimushanke, kun taas Järki-hankkeessa etsitään ratkaisuja tutkimuksissa hyväksi havaittujen toimenpiteiden käyttöön ottamiseksi.
Hyviksi havaittuja toimenpiteitä ja menetelmiä viedään Järki-hankkeessa erityisesti niihin Itämeren maihin, joissa tietoa ja kokemusta ei vastaavista toimenpiteistä vielä paljoa ole.
Lisätietoa:
Projektipäällikkö Eija Hagelberg
puh. 0500 609 526
eija.hagelberg@bsag.fi
Leningradin alueen kananlantahanke
Noin puolet ihmistoiminnan aiheuttamista ravinnepäästöistä Itämereen on peräisin maataloudesta ympäri Itämerta. Erityisesti Pietarin alueen räjähdysmäisesti kasvanut eläintuotanto lisää Suomenlahteen kulkeutuvia ravinnepäästöjä tuntuvasti. Tällä hetkellä Leningradin alueella on 18 suurkanalaa, joissa on yhteensä noin 20 miljoonaa lintua. Koko Suomessa munivia kanoja on kolme miljoonaa – saman verran kuin yhdessä venäläisessä suurkanalassa.
Pietarin alueen kanaloissa syntyy lantaa vuosittain yli 800 000 tonnia, mikä on liian suuri määrä levitettäväksi alueen pelloille. Lantaa ei nykyisin käsitellä lainkaan ja sen varastointi on puutteellista. Vuotaviin altaisiin varastoidusta lannasta aiheutuu merkittäviä ravinnepäästöjä lähiympäristöön sekä Itämereen, jossa päästöjen aiheuttama rehevöityminen uhkaa pahiten juuri Suomen vesialueita. Lisäksi käsittelemättömästä lannasta haihtuu metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu.
Jätteestä raaka-aineeksi
Hyödyntämällä lanta energianlähteenä ja lannoitteena voitaisiin vähentää kananlannasta aiheutuvia ravinnepäästöjä Itämereen ja metaanipäästöjä ilmakehään. Käsittelemällä suurkanalan lanta bioenergiaksi joko polttamalla tai mädättämällä voitaisiin fossiilisia polttoaineita korvata noin 4000 omakotitalon vuoden lämmitystä vastaavalla määrällä. Energiantuotantoprosessissa jäljelle jääneestä lannasta on mahdollista jalostaa lannoitetta.
BSAG:n kestävän toimintafilosofian mukaisesti lannankäsittelyssä tavoitteena on mahdollisimman suljettu kierto, jossa lannan sisältämä typpi ja fosfori kierrätetään lopputuotteeseen eli lannoitteeseen. Typpi ja fosfori ovat kasvintuotannossa välttämättömiä aineita, joiden päästäminen Itämereen on paitsi haitallista, myös silkkaa tuhlausta: kasviravinteiden hinta on noussut jyrkästi ja niiden talteenotto ja kierrättäminen on vesiensuojelun lisäksi myös taloudellisesti järkevää kaikkialla, missä se on mahdollista.
Työ on alussa ja myötätuulessa
Venäjällä kananlantaongelmaan ei ole toistaiseksi juuri puututtu, ja kanaloiden on ollut kannattavampaa maksaa vaatimattomat sakot kuin käsitellä lanta ympäristön kannalta mielekkäällä tavalla. BSAG tekee aktiivisesti työtä edistääkseen lannan järkevää käyttöä Leningradin läänin alueella.
Tärkeä osa BSAG:n toimintaa on tuoda alan asiantuntijat ja yritykset (lannoiteyritykset, energiayritykset, laitetoimittajat) mukaan arviointiin sekä rohkaista heitä toimimaan lannan asianmukaisen käytön edistämiseksi. Toteuttamiskelpoisia parhaita ratkaisuja BSAG esittelee myös korkealla poliittisella tasolla Venäjällä.
Kananlantaongelman ratkaisua ovat aktiivisesti kehittäneet ja edistäneet mm. pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö NEFCO sekä Suomen ympäristöministeriö. Myös Venäjän viranomaiset ovat suhtautuneet hankkeeseen positiivisesti.
BALTIC COMPASS
Baltic Compass edistää maatalous- ja ympäristösektorin yhteistyötä koko Itämeren alueella
Baltic Compass –hanke tähtää Itämeren tilan parantamiseen rehevöitymistä vastaan taistelemalla. Toiminnan keskiössä on ympäristöystävällinen maatalous, mutta uutta hankkeessa on sellaisten ratkaisujen aktiivinen etsiminen ja tukeminen, jotka vastaavat niin maataloussektorin, ympäristösektorin kuin liike-elämänkin tarpeisiin. Tällaisia ratkaisuja voi löytyä esimerkiksi Järki-hankkeesta.
Baltic Compass on EU:n Itämerenohjelman 2007 – 2013 osarahoittama strateginen projekti. Muita rahoittajia ovat projektin 22 partneria, joita on kaikista Itämeren valuma-alueen valtioista. Partnerit edustavat Itämeren valtioiden maatalouteen tai ympäristönsuojeluun liittyviä viranomaisia, järjestöjä ja tiedeyhteisöjä, tai säätiöitä kuten BSAG.
BSAG tehtävä Baltic Compassissa on vastata koko hankkeen viestintätoiminnoista. Baltic Compass on BSAG:lle uudenlainen tapa toimia Itämeren hyväksi. Baltic Compass projekti käynnistyi loppuvuodesta 2009 ja jatkuu vuoden 2012 joulukuuhun asti, ja mahdollinen jatkoaika kestäisi vuoteen 2014.
Lisätietoja saa Baltic Compassin viestintäjohtajalta Paula Bivesonilta tai projektin omilta nettisivuilta osoitteesta